Tiistai, Maaliskuu 10, 2020, 18:36 | Ei kommentteja »

Kun olin lapsi, kävimme syöttämässä sorsia ja ruokimme tien toisella puolella metsikössä asuvia siilejä. Emme vielä silloin tienneet, että hiilihydraattipitoinen ruokavalio aiheuttaa kasvuhäiriöitä vesilinnun poikasille. Yleiseen tietoon tuli myös huomattavasti myöhemmin, että siilit ovat laktoosi-intolerantteja eikä maito ole niille hyväksi. Omien häideni aikaan tiesin sentään jo, ettei riisiä pidä heittää, koska se turpoaa lintujen mahassa vaarallisesti. Riisin sijasta häävieraat heittelivät seesaminsiemeniä.

Vaikka uutta eläinsuojelulakia odotellaan edelleen, ovat asiat menneet silti jossain asioissa parempaan päin. Poliisi muistuttelee somessa siitä, että pilkkikilpailijoiden pitää noudattaa lakia ja huolehtia kalojen nopeasta lopetuksesta. Hyttysentappokisat ovat loppuneet vähin äänin.  

Katsoin kotona uuden Dumbo-elokuvan. Eläintenkouluttaja sisälläni hyppi tasajalkaa ja huusi, kun eläin saatiin tekemään tehtäviä muunmuassa selittämällä sille, mitä sen pitäisi tehdä. Googletimme norsun imetysaikaa ja ihmettelimme, miten pikku-Dumbo ylipäänsä jäi eloon ilman äitinsä hoivaa. Pahinta kuitenkin oli katsoa sirkusvaunuissa pienessä tilassa vangittuina eläviä eläimiä ja miettiä, että tällaista se niiden elämä on ollut. Minäkin olen lapsena nähnyt Suomessa elefantin. Ja kuinka monen eläimen elämä edelleen on surkeaa, ainakin jossain päin maailmaa.

Maailma muuttuu monella tapaa. Lukiessani Janet Finlayn kirjaa (arvostelu toisaalla tässä lehdessä) jouduin kiinnittämään huomiota useassa kohdassa mainintaan, jossa viitattiin Iso-Britannian lakiin vaarallisista koirista. Moni reaktiivisen koiran omistaja joutuu pelkäämään, että joku ilmiantaa hänen koiransa viranomaisille, ja pahimmassa tapauksessa koira lopetetaan vain siksi, että joku pitää sitä pelottavana. Erilaisia tiettyjen koirarotujen omistamista ja esim. jalostusta rajoittavia lakeja on monissa maissa, vaikkei niiden ole huomattu hyödyttävän käytännössä mitään. Myös roturajoitusten kirjo on suurta: joissain maissa kiellettyjä on vain muutama rotu, joissain pitkä lista. Kuka nämä rodut on nimennyt ja millä tavalla, ei taida kukaan tietää.

Luennoin helmikuussa Suomen Kennelliiton KoiraExpo-tapahtumassa ns. voimatyypin koirien käyttäytymisestä ja vastuullisesta omistamisesta. Sääli on, että ne ihmiset, jotka tulevat kuuntelemaan tällaisia luentoja, eivät ole niitä, jotka tätä valistusta tarvitsisivat. Toivotaan kuitenkin, että tieto tavoittaa heidätkin pian.

Liisa


Maanantai, Joulukuu 16, 2019, 11:37 | Ei kommentteja »

Koirani alkoi ontua kesällä eräänä mökkiviikonloppuna. Ontuminen oli aluksi todella rajua, ja päässäni soivat kumisten katedraalikokoiset varoituskellot: ristiside. Ristiside on poikki! Olimme lähdössä kahden viikon päästä kuukaudeksi matkoille, ja koirien piti mennä hoitoon siksi aikaa.

Kunnon potilaan tavoin Nastakin päätti kuitenkin parantua pikavauhtia, eikä heti maanantaille varatulle ortopedikäynnille enää riittänyt minkäänlaista ontumaa. Kaikki siis hyvin, koiraa hoitolaan ja nokka kohti Norjaa!

Epämääräinen ontuma kuitenkin palasi kesän mittaan ja alkoi salapoliisityö syyn etsimiseksi. Ja sopivan salapoliisin etsimiseksi. Ajattelin, että vaihtamalla paranee, ja vein koiran eri eläinlääkärille kuin aiemmin. Syytä ei kuitenkaan löytynyt sielläkään, ja asiakaspalvelun laatu oli surkeaa. Yhteydenottoa jatkohoitosuunnitelman tiimoilta ei toiminut, asiasta reklamointikaan ei auttanut, vaan lopulta reklamoin reklamaationi käsittelystä.

On hetkiä, jolloin tunnen itseni ammattilaiseksi. Tiedän paljon asioita, osaan paljon asioita. Sitten on hetkiä, jolloin tunnen itseni aivan avuttomaksi, hiekanjyväksi rattaissa. Onneksi koirani ei varsinaisesti ollut kipeä, vaan ontuminen oli edelleen lievää ja satunnaista. Miltä tällainen pallottelu ja hylkääminen tuntuisi silloin, kun koiraan sattuu ja se on todella sairas?

Hätäpäissäni tekemäni kesäkuinen diagnoosi osoittautui lopulta oikeaksi, ja Nastan ristisiteen leikkasi se eläinlääkäri, jolla käytin koiran silloin heti ontumisen alettua. Kuinka paljon merkitsivätkään ne sanat, kun hän sanoi käynnillämme, että jos vastaanottoon soittaessa sieltä sanotaan, ettei hänellä ole aikaa, niin se on kyllä vale. Että hän pystyy aina järjestämään aikaa. Miten hienolta tuntui vastaanottohuoneeseen astuttuaan se, että eläinlääkäri oli jo lukenut paperit läpi ja oli tilanteen tasalla. Miten mukavaa oli saada häneltä tekstiviestivastaus pyhäpäivänä, ja viestissä oli taas hänen yhteystietonsa ja kehoitus ottaa yhteyttä, jos on tarvis.

Luottamus on pohjattoman tärkeä asia. Luottamus omistajan ja koiran välillä. Luottamus omistajan ja eläinlääkärin välillä. Luottamus omistajan ja kouluttajan välillä. Yritetään olla sen luottamuksen arvoisia, joka päivä!


Torstai, Lokakuu 10, 2019, 08:08 | Ei kommentteja »

Sananvapauteen vedotaan nykyään yhä enenevissä määrin, eritoten silloin, kun kommentit alittavat riman. Lietsotaan vihaa, kaadetaan kuraa toisenlaisten niskaan, kiusataan ja nimitellään. Monesti nimettömästi, mutta yllättävän usein myös ihan omalla kuvalla ja nimellä esim. facebookissa. Minulla on oikeus!

Maassamme on oikeus tehdä monenlaisia asioita. On oikeus käyttää koiralla kuristavaa kaulapantaa tai sitruunapantaa. On oikeus laskea oma koira vieraan koiran naamalle rähisemään tai seurata koirakkoa, joka pyrkii välttämään kohtaamisia. On oikeus seistä keskellä tietä maassa makaavan koiran kanssa. Se, mikä on hyvien tapojen mukaista, järkevää, huomaavaista ja eettistä, on sitten ihan eri asia.

Toistaiseksi emme ole edelleenkään saaneet maahamme uutta eläinsuojelulakia. Vaikka laissa nykyiselläänkin sanotaan useassa eri kohdassa, ettei eläintä saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti tai aiheuttaa sille tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa, on näiden lainkohtien tulkinta melko väljää. Vaikuttaa siltä, että koiran selättämisen, henkisen pahoinpitelyn ns. jääkauden keinoin ja monen muun epäeettisen ja vanhanaikaisen menetelmän mainostaminen ja opettaminen eteenpäin on edelleen sallittua. Tällaista tietoa levitetään “sananvapauden nimissä”, koska kuulemma on hyvä, että ihmisten ulottuville tuodaan “erilaisia mielipiteitä”.

Maapallo ei ole litteä, vaikka jotkut näin vielä uskovat. Seksi neitsyiden kanssa ei paranna HIV-tartunnasta. On paljon uskomuksia, jotka tiede on kumonnut aikaa sitten. Olisiko jo koiraharrastuksessakin aika lakata uskomasta mutuun ja keskittyä tutkittuun tietoon?

Oikeuksien lisäksi olisi hyvä myös ottaa itselleen velvoitteita. Vaikkapa velvoitteita olla jakamatta somessa kuulopuheisiin ja huhuihin pohjautuvia kirjoituksia; ottaa ensin itse selvää asiasta ennen kuin painaa nappia. Tätä kirjoittaessani Norjassa outoon ripuliin kuolleista koirista oli aiheutunut aikamoinen huhumylläkkä, jota moni ehkä hyvää tarkoittanutkin koiraharrastaja pahensi entisestään. Tietoa on hyvä jakaa, huhuja ei.

Liisa


Torstai, Elokuu 15, 2019, 04:51 | Ei kommentteja »

“Husbandry is my agility”, totesi Chirag Patel eräänä vuotena ClickerExpossa luennonsa alussa. Arvostammeko arjen taitoja oikeasti tarpeeksi? Sen sijaan, että tsemppaisimme kavereitamme johdonmukaisempaan lajiharjoitteluun, niin olisiko sittenkin parempi kannustaa heitä treenaamaan enemmän hihnakäytöstä ja kynsienleikkuuta? Panostamaan koirien keskinäiseen stressittömään yhteiseloon kotona tai työstämään reaktiivisen tai pelokkaan koiran ulkoilua helpompaan suuntaan? 

Asiat eivät toki yleensä ole vain joko-tai. Monet menestyneet ja aktiiviset lajiharrastajat haluavat myös sujuvaa arkea koiran kanssa ja panostavat koiran hyvinvointiin monella saralla. On kuitenkin myös niitä, joiden koirat syöksyvät hallin ovesta sisään silmittömän hallitsemattomasti, räkyttävät autossa muiden treenatessa ja eivätkä kykene rauhoittumaan paikoilleen hetkeksikään. Olisiko nyt kesäloman jälkeen hyvä aika miettiä syksyn tavoitteita ja treenejä vähän eri valossa? Voisiko kisatavoitteen sijasta asettaa tavoitteen vaikkapa rauhallisesta treenitilaan siirtymisestä?

Minun “agilityni” on matkailu ja arkisten asioiden hoito koirien kanssa. Minulle tärkeitä asioita ovat se, että pystyn maksamaan ostokseni kassalla koirat mukana, ne osaavat odottaa rauhassa tarjoilijan tuodessa ruokia pöytään ja voivat torkkua pöydän alla pidemmänkin aterian ajan. Ne osaavat kulkea ritiläportaissa, näköalatasanteilla, ihmisjoukoissa ja monenlaisissa kulkuvälineissä. Ne ovat käyneet museoissa ja ulkoilmanäyttelyissä.

Muutama vuosi sitten vierailimme Sloveniassa tippukiviluolastossa. Lämpötila oli noin +36 asteen kieppeillä, joten koirien jättäminen autoon ei todellakaan ollut vaihtoehto. Paikalla oli kuitenkin varjoisia, lukollisia ja valvottuja koirien eräänlaisia ulkotarhoja jonne oli mukava jättää lemmikit siksi aikaa. Palvelu ei edes maksanut mitään. Uutenavuotena useampi hotelli lentokenttäalueella tai muuten rauhaisassa paikassa on keksinyt panostaa ääniarkojen koirien majoittamiseen omistajineen. Kysyntä on jopa ylittänyt tarjonnan monin paikoin ja kävijät ovat olleet tyytyväisiä. Miten saisimme vastaavaa asennetta muillekin aloille ja yrityksiin? Mikä yritys alkaa jatkossa panostamaan koiranomistajiin asiakkainaan?

Liisa

PS. Chirag Patelin haastattelun voit kuunnella podcastina täältä: https://www.animaltrainingacademy.com/podcast/training-tidbits/chirag-patel/


Torstai, Kesäkuu 6, 2019, 03:33 | Ei kommentteja »

En katso mitään koirankoulutusohjelmia televisiosta. En ole koskaan katsonut. Kaipaan useimmiten televisionkatselulta viihdettä ja rentoutumista, enkä halua vertailla ohjelmassa nähtyä tilannetta omaan työpäivääni. Sen sijaan katson satunnaisesti lastenkasvatusohjelmia. En varsinaisesti tiedä lapsista juuri mitään, mutta minusta on hauskaa pohtia tilanteita oman ammattiosaamiseni pohjalta ja miettiä, millaisia ohjeita itse antaisin näille neuvottomille ja uupuneille vanhemmille. Aikalailla ratkaisut näyttävät olevan ihan niitä samoja kuin omallakin alallani: vähemmän kieltämistä, enemmän kannustusta. Selkeitä, ennakoitavia rutiineja. Aktiivista yhdessä tekemistä.

Olen innokas Yliopistollisen Eläinsairaala -ohjelman seuraaja. Minua herkistää nähdä, kuinka ihmiset näyttävät tunteensa avoimesti ohjelmassa, kun surevat tai pelkäävät lemmikkinsä hengen tai hyvinvoinnin puolesta. On hienoa nähdä, kuinka hoitamatta eivät jää pienetkään otukset, vaan vastaanotolle tuodaan niin kanarialintu kuin gekkokin. Omistajat venyvät upeisiin suorituksiin kuntouttaessaan eläimiään niiden toipumista tai elämänlaatua parantaakseen.

Eläinsairaala-ohjelman fanina odotinkin innolla uutta kautta Kandeista. Tässä sarjassa seurataan eläinlääketieteen opiskelijoiden ensimmäistä työkesää. Edelliskauden Kandit oli mielestäni mukavaa katsottavaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan näin ollut. Jaksosta toiseen omistajat ja nämä nuoret eläinlääkäriopiskelijat painivat milloin lehmien ja hevosten, milloin pieneläinten kanssa. Yhdessäkään jaksossa ei kukaan maininnut sanallakaan eläinten kouluttamista hoitotoimenpiteisiin, eikä makupalojakaan juuri näkynyt. Kissaa luonnehdittiin itsepäiseksi, kun se oli vastahankainen hoitotoimenpiteisiin. Mäyräkoiraa pidettiin kireällä hihnalla käsivarrenmitan päässä, ettei se purisi. Lyttykuonorodun edustajaa uhkasi mahdollinen hengenmenetys, kun sitä ei pystynyt millään tavalla käsittelemään ilman kunnollista nukutusta. Omistaja nauroi, kun koira murisi aloituskohtauksessa.

Aloin viime vuonna seurata TV:sta Sohvaperunoita. Se on minulle sopivaa hyväntuulista ja -tahtoista leppeän tahtista viihdettä. En ole voinut olla kiinnittämättä huomiota ohjelmassa esiintyviin eläimiin. Sylissä sohvilla makaa koiria kääpiömäyriksestä valtavaan napolinmastiffiin. Aktiiviset dalmatialaiset rauhoittuvat syömään puruluita isäntiensä väliin. Kukaan ei kilju johtajuusideologiaa, vaan kaikki mahtuvat rauhallisesti ja harmonisesti vierekkäin. Sohvilla on nähty myös kissoja sekä ainakin yksi marsu. Tällainen herttainen yhdessäolo tuo minulle hyvän mielen ja toivon, ettei se ole satunnaisotos, vaan suomalaista arkea.

Toivotaan, että kesä on aurinkoinen ja mahdollistaa enemmän ulkoilua kuin television katselua. Voikaa hyvin!

Liisa


© 2017. R+ palvelut Oy. All rights reserved.


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän