Keskiviikko, Lokakuu 17, 2018, 17:37

Koirankoulutusbingon yksi ruutu sisältää sanan hallinta. Se on myös aihe, jota käsitellään laajalti tässä Caniksen numerossa. Hallinta on ollut kovasti tapetilla tämän kesän aikana mediassa ja koirapalstoilla ikävien koirahyökkäysten vuoksi. Se on kuitenkin aikamoinen mysteeritermi, sillä missään ei koskaan määritellä mitä sillä tarkoitetaan.

Oma kesäprojektini oli treenata koirien lähelläpysymistä ja luoksetuloa maalla, jossa ne kulkevat paljon vapaana. Kun vietin viimeistä kesäpäivää mökillä, mietin mitä olen viime kuukausien aikana saavuttanut koulutuksen avulla. Samalla pohdin, kuinka helposti me ihmiset pystymme luomaan illuusion itsellemme siitä, että meillä olisi hyvä hallinta koiraamme. Ensimmäiset kaksi koiraani olivat irti todella paljon. Ne olivat aina irti mökillämme, aitaamattomalla tontilla, sekä lenkeillämme pelloilla ja metsissä. Harvoin minulla oli edes nameja mukanani, tai hihnaa. Ei meillä ollut ikinä mitään ongelmia. Oliko koirillani sitten äärimmäisen hyvä hallinta? Tuskin. Ne vaan eivät isommalti reagoineet mihinkään ärsykkeisiin, jota siellä oli tarjolla. Niillä ei ollut mitään tarvetta tehdä mitään muuta kuin pysyä lähelläni.

Vierailin elokuussa rotuyhdistykseni edustajana televisiohaastattelussa, joka tehtiin suorana. Eräs tuttuni kysyi tästä kuullessaan, että eikö minua jännitä – viedä nyt koira telkkariin! Sanoin, että ei todellakaan jännitä. Enhän minä olisi sitä luvannut ottaa mukaan, jos olisin ajatellut, ettei se pärjää. 

Koirani ei korvaansa lotkauta luoksetulokutsulleni, jos jänis tai peura ottaa näkölähdön. Se saattaa myös kesken toko-treenien käydä pöläyttämässä kentällä pyörivät lokit tai varikset lentoon, vaikka huikkaisin ”jätä”. Voin kuitenkin huoletta viedä sen mukanani kampaajalle, buffet-ravintolaan, pankkiin tai telkkariin. Voin antaa sen jotakuinkin kenelle tahansa aikuiselle ulkoilutettavaksi ilman pelkoa seurauksista. Se saa ottaa aidatulla pihalla aurinkoa ,vaikka meillä ei olisi edes ketään kotona. 

Onko hallinta nykyaikaa? Itse valitsisin ihan muita h-kirjaimella alkavia sanoja aktiivikäyttöön. Ensimmäisenä tarjoaisin tilalle sanaa ”harkinta”. Se tarkoittaa, että miettisimme mihin ja millaisiin tilanteisiin viemme sen oman karvakaverin. Mille kaikille ärsykkeille se kannattaa altistaa. Mikä on sille liian vaikeaa.

Yhtälailla toivoisin, että sana ”huomaavaisuus” yleistyisi. Annetaan tilaa muille, väistetään, päästetään ohi, kysytään tarvitko apua. Käännetään omaa koiraa katsomaan muualle, mietitään mihin suuntaan laitetaan häkin ovi ja minne päin heitetään palkkiolelu.

Kun harkinta pettää eikä huomaavaisuutta löydy – sitten tarvitaan hallintaa. Usein tilanteisiin kuitenkin voi vaikuttaa jo ennakkoon. Muista, että olet oman koirasi edunvalvoja. Tee sen elämä helpoksi!

Liisa


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
© 2017. R+ palvelut Oy. All rights reserved.


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.

OK, ymmärrän tai Lisätietoja
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän