Keskiviikko, Kesäkuu 13, 2018, 18:21

Lapsena pelkäsin ratsastuksenopettajaa. Pelkäsin hevosiakin, mutta opettajat olivat useimmiten vielä kamalampia. 90-luvun alkupuolen pedagogiikka tuntui sisältävän tiukkuuta, huutamista ja ehkä ajoittaisia ivallisia kommentteja sekä lisää huutamista. Toinen vaihtoehto opeissa tuntui olevan sellainen selkärangaton, elämäänsä kyllästynyt, pystyyn kuollut joojoo-ihminen.

Yksi kouluttaja koiramaailmassa on saanut minut itkemään. Ongelmakäytösten kanssa ollaan aina aika vaikealla alueella, ja siinä voi vieraan ihmisen kanssa mennä helposti metsään, jos ei ole riittävän herkkänä. En sentään itkenyt treeneissä, autossa vasta. En ikinä anna kyseiselle kouluttajalle anteeksi mieleni pahoittamista.

Käymilläni kanakursseilla on monesti itketty. Omaa osaamattomuutta, turhautuneisuutta. Omaa turhautuneisuuttani itkin myös kirkkonummelaisella pellolla kymmenisen vuotta sitten, kun olimme  koirani kanssa jälleen epäonnistuneet tokokokeessa. Silloin päätin, että haluan viihtyä harrastukseni parissa. Haluan, että minulla on hauskaa. En halua enää itkeä.

Kävin jokunen vuosi sitten katsomassa eräässä koirakoulussa treeniryhmää, johon harkitsin osallistuvani. En pitänyt kouluttajasta, koska hän oli kovin vakava ja iloton. Kouluttajana hänessä ei ollut varmaankaan mitään vikaa, mutta kukaan ei nauranut koko tunnin aikana. Minusta se tuntui ankealta ja tylsältä.

Tässä lehdessä Ken Ramirez kirjoittaa positiivista vahvistamista käyttävien kouluttajien ongelmasta työskennellä asiakkaidensa kanssa samoin menetelmin. Varmasti ongelma on olemassa missä tahansa koulutuksessa, mutta meidän menetelmässämme vastakkainasettelu tulee ehkä rajuimmin esille. On outoa, että koiralle pitää olla mukava ja antaa sille paljon palkkioita, mutta ihmisten välinen kanssakäyminen koulutustilanteessa saattaakin samaan aikaan pohjautua ihan eri mentelmille. Monesti olen pohtinut kuinka voida hyödyntää naksuttelua ts. TAGteachia koulutuksissani. Siinä pyritään opettamaan ihmisille naksutinkoulutuksen keinoin tehtäviä: yksi kriteeri kerrallaan, ilman kieltämistä.

Koirakouluyrittäjänä tunnistan asiakasryhmän, jotka tulevat kursseille viihtymään, viettämään laatuaikaa koiransa kanssa ja pitämään hauskaa. Heidän ei mielestään tarvitse edistyä koulutuksessa,  koska se ei ole osallistumisen tarkoitus. Joskus tällaiset hupitreenaajat ovat kouluttajalle itselleen raskaita, sillä olisi mukava saada osallistujat edistymään, jotta harjoituksiakin olisi helpompi muunnella. Silti tulee kunnioittaa heidänkin oikeuttaan tekemisiinsä. Ja myös samalla muistaa, että vaikka koulutuksessa olisi työkoira, vaikka treenattaisiin huipputasolla – aina pitäisi olla hauskaa. Aina pitäisi viihtyä!

Ihanaa kesää toivottaen 

Liisa

 


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
© 2017. R+ palvelut Oy. All rights reserved.


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.

OK, ymmärrän tai Lisätietoja
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän