Keskiviikko, Huhtikuu 25, 2018, 22:24

Jokainen tekee virheitä koulutuksessa. Tai jättää kokonaan tekemättä jotain. Tällöin usein, todetaan, että “sitten sen seuraavan koiran kanssa jätän tämän virheen tekemättä”. Varmasti. Sen koiran kanssa tehdäänkin sitten ihan muita virheitä!

 

Kuten sanotaan, vuodet eivät ole veljeksiä. Sama koskee myös koiria. Vaikka rotukin olisi sama, vaikka koirat olisivat sukuakin, on niiden käyttäytyminen varmasti hyvin erilaista keskenään. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut oman koirani pentujen kehitystä. Joitain selkeästi vanhemmilta perittyjä piirteitä on jo näissä kohta 8kk:n ikäisissä nähtävillä, kuten esimerkiksi isältä peritty hauska tapa haudata herkkuja ja luita kotona sisällä. Kuitenkin meille kotiin jäänyt pentu hämmentää rauhallisuudellaan: miten kahdesta erittäin vilkkaasta vanhemmasta on syntynyt näin rauhallinen pentu?

 

Jos muistelen taaksepäin koiriani, olen jokaisen kanssa tehnyt erilaisia virheitä. Kaikista näistä olen myös varmasti oppinut. Ensimmäinen koirani, oli varmastikin arjessa se kaikkein helpoin. Se motivoitui todella hyvin melkein kaikesta, ja sitä pystyi nuoresta asti kuljettamaan vapaana kaupunkiolosuihteissakin. Sen kanssa keskityin hauskanpitoon ja halusin, että minulla on koira, joka RRRRAKASTAAAAA touhuta kanssani. Näin tapahtuikin. Valitettavasti en vastapainoksi ymmärtänyt opettaa sille rauhoittumista, joten se oli kohtuullisen tuskallinen seuralainen treeneissä ja kisatilanteissa.

 

Seuraava koira oli perusluonteeltaan rauhallisempi, joten rauhoittuminen sujui siltä hyvin. Sen ongelmat liittyivät lähinnä terveyteen. Tapaturmien ja rakenneongelmien vuoksi se vietti paljon aikaa sairauslomalla, osteopaatilla, fyssarilla ja eläinlääkärillä. Sen vaikeudet herättivät minussa myös kiinnostuksen opiskella koirahierojaksi.

 

Koira kolmonen oli kauan odotettu, harrastuskoiraksi hankittu pentu. Valitettavasti sen luonne oli kaikkea muuta kuin mitä olin ajatellut, joten kilpakentät vaihtuivatkin vastaehdollistamiseen ja siedättämiseen. Jälkiviisaasti olen havainnut asioita, joita olisin voinut tehdä senkin kanssa paremmin ja tehokkaammin jo pentuna. Toisaalta kukapa siinä vaiheessa olisi voinut tietää, miten voimakkaiksi ja laajoiksi sen ongelmat myöhemmin paljastuisivatkaan…

 

Nelosesta odotettiin jälleen hyvää harrastuskoiraa, ja sen roolin se onkin täyttänyt ihan mukavasti. Erittäin vilkkaan ja ympäristöstään kovin kiinnostuneen koiran kanssa olisi kuitenkin kannattanut tehdä enemmän kontaktitreeniä, jotta häiriönsieto olisi saatu kohdilleen jo nuorempana. Yllätyksenä tuli myös koiran kiinnostus riistaan, mitä ei seurakoirana pidetyltä rodulta niin suuresti odottanut. Hämmennyksekseni minulla on nyt koira, jota en käytännössä voi pitää vapaana juurikaan muualla kuin aidatulla alueella, tai treeneissä. Toisaalta monet muut asiat, kuten vaikkapa se rauhoittuminen, sujuvat hyvin.

 

Pentu, numero viisi, onkin sitten ihan kysymysmerkki. Sillä ei ole suuria saappaita täytettäväkseen, vaan se saa kasvaa ihan millaiseksi vaan. Se tuntuu ihanan stressittömältä ajatukselta.

Terveisin,

Liisa


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
© 2017. R+ palvelut Oy. All rights reserved.


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.

OK, ymmärrän tai Lisätietoja
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän