Tiistai, Maaliskuu 10, 2020, 18:36

Kun olin lapsi, kävimme syöttämässä sorsia ja ruokimme tien toisella puolella metsikössä asuvia siilejä. Emme vielä silloin tienneet, että hiilihydraattipitoinen ruokavalio aiheuttaa kasvuhäiriöitä vesilinnun poikasille. Yleiseen tietoon tuli myös huomattavasti myöhemmin, että siilit ovat laktoosi-intolerantteja eikä maito ole niille hyväksi. Omien häideni aikaan tiesin sentään jo, ettei riisiä pidä heittää, koska se turpoaa lintujen mahassa vaarallisesti. Riisin sijasta häävieraat heittelivät seesaminsiemeniä.

Vaikka uutta eläinsuojelulakia odotellaan edelleen, ovat asiat menneet silti jossain asioissa parempaan päin. Poliisi muistuttelee somessa siitä, että pilkkikilpailijoiden pitää noudattaa lakia ja huolehtia kalojen nopeasta lopetuksesta. Hyttysentappokisat ovat loppuneet vähin äänin.  

Katsoin kotona uuden Dumbo-elokuvan. Eläintenkouluttaja sisälläni hyppi tasajalkaa ja huusi, kun eläin saatiin tekemään tehtäviä muunmuassa selittämällä sille, mitä sen pitäisi tehdä. Googletimme norsun imetysaikaa ja ihmettelimme, miten pikku-Dumbo ylipäänsä jäi eloon ilman äitinsä hoivaa. Pahinta kuitenkin oli katsoa sirkusvaunuissa pienessä tilassa vangittuina eläviä eläimiä ja miettiä, että tällaista se niiden elämä on ollut. Minäkin olen lapsena nähnyt Suomessa elefantin. Ja kuinka monen eläimen elämä edelleen on surkeaa, ainakin jossain päin maailmaa.

Maailma muuttuu monella tapaa. Lukiessani Janet Finlayn kirjaa (arvostelu toisaalla tässä lehdessä) jouduin kiinnittämään huomiota useassa kohdassa mainintaan, jossa viitattiin Iso-Britannian lakiin vaarallisista koirista. Moni reaktiivisen koiran omistaja joutuu pelkäämään, että joku ilmiantaa hänen koiransa viranomaisille, ja pahimmassa tapauksessa koira lopetetaan vain siksi, että joku pitää sitä pelottavana. Erilaisia tiettyjen koirarotujen omistamista ja esim. jalostusta rajoittavia lakeja on monissa maissa, vaikkei niiden ole huomattu hyödyttävän käytännössä mitään. Myös roturajoitusten kirjo on suurta: joissain maissa kiellettyjä on vain muutama rotu, joissain pitkä lista. Kuka nämä rodut on nimennyt ja millä tavalla, ei taida kukaan tietää.

Luennoin helmikuussa Suomen Kennelliiton KoiraExpo-tapahtumassa ns. voimatyypin koirien käyttäytymisestä ja vastuullisesta omistamisesta. Sääli on, että ne ihmiset, jotka tulevat kuuntelemaan tällaisia luentoja, eivät ole niitä, jotka tätä valistusta tarvitsisivat. Toivotaan kuitenkin, että tieto tavoittaa heidätkin pian.

Liisa


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
© 2017. R+ palvelut Oy. All rights reserved.


Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän